Tampereen pörröisimmät tutkijat keräävät arvokasta tietoa raitiotien rakentamisen vaikutuksista
Tampereen Hatanpäällä ja Pirkkalan Partolassa alkoi kesäkuussa kuhista, kun Tampereen Ratikan Pirkkala-Linnainmaa -allianssin raksamehiläiset saapuivat pörröturkeissaan työpaikalleen. Ahkerilla assistenteilla oli yhteinen unelma: nauttia kesästä, rakentaa pesää ja kerätä kasapäin ruokaa pikkutoukkiensa syötäväksi.
Kuva: Wille Nyyssönen/Pirkkala-Linnainmaa -allianssi
Vähänpä pörriäiset tietävät, että ne tekevät samanaikaisesti huippututkimusta yhdellä Tampereen tämän hetken suurimmista työmaista. Pirkkala-Linnainmaa- allianssi suunnittelee ja rakentaa paraikaa Tampereen Ratikan Pirkkalan Partolaan ja Ruotulan suuntaan laajentuvaa reittiä.
Hankkeen yhtenä tavoitteena on hillitä Ratikan rakentamisen aiheuttamia haitallisia vaikutuksia ja löytää mieluusti täysin uusiakin ratkaisuja, joilla positiivisia luontovaikutuksia voidaan lisätä.
Niinpä hankkeen ympäristöasiantuntijat pohtivat, voisimmeko tehdä jotain, jotta pölyttäjien määrä ja niiden elinolosuhteet ei rakentamisen vuoksi heikentyisi? Minkälaista kasvillisuutta työmaan läheisyyteen kannattaisi kylvää, jotta se palvelisi pölyttäjien tarpeita parhaiten ja pörriäisillä olisi riittävästi ruokaa läpi koko kesäkauden?
”Mehiläisten hyödyntäminen tutkimuskäytössä on ensimmäinen laatuaan Suomessa vastaavissa infrahankkeissa”, kertoo Tampereen Ratikan Pirkkala-Linnainmaa -allianssin ympäristöasiantuntija Anna Väisänen.
”Tavoitteemme on lisätä luonnon monimuotoisuutta parantavia ratkaisuja ja laadukasta kaupunkiympäristöä haastavassakin rakennussuunnittelussa. Tässä mehiläiset auttavat meitä melkoisesti, kun tekevät tutkimustyötä maastossa puolestamme. Ahkeruudessaan ne voittavat motivoituneimmatkin asiantuntijat”, Väisänen toteaa.
Mehiläisten keräämää siitepölyä ja mettä analysoidaan eDNA- eli Environmental DNA -tekniikan avulla, josta saadaan selville miten rakentaminen vaikuttaa alueen kasvillisuuteen ja itse mehiläisten elinolosuhteisiin.
Mehiläiset tuovat ruoankeruumatkoiltaan mukanaan pesään paitsi siitepölyä, myös pölyttäjäkasvien eDNA:ta. Tätä dataa tutkimalla voidaan selvittää, millaisissa kasveissa mehiläiset vierailevat. Kun dataa kertyy useamman vuoden ajalta, saadaan kasaan ainutlaatuista tietoa siitä, miltä työmaan ympäristö mehiläisen silmin näyttää ja miten sitä voisi tämän tiedon valossa kehittää pölyttäjäystävällisempään suuntaan.
Kuva: Aapo Reuter/HumbleBee Housing Project
Mehiläiset ovat vehreän ja elinvoimaisen kaupunkiympäristön edistäjiä
Mehiläiset ja kimalaiset ovat elintärkeitä pölyttäjiä sekä ruuantuotannolle että luonnon ekosysteemien toiminnalle. Kaupunkiympäristöissä mehiläisten kukoistaminen ihmisten rinnalla edistää niin ekologista monimuotoisuutta kuin kaupunkilaisten hyvinvointia. Erityisesti luonnonvaraiset villimehiläiset ovat kuitenkin uhattuina niiden elinympäristöjen häviämisen ja ravinnon saatavuuden heikkenemisen vuoksi. Mehiläiset pystyvät lentämään jopa 15 minuuttia yhteen soittoon, ennen kuin ne tarvitsevat levähdys- ja tankkaustauon. Näin ollen on tärkeää, että kukkajatkumo on riittävä eli kukkia on saatavilla tarpeeksi tiheästi mehiläisten lentomatkojen varrella. Kukkien ja kasvillisuuden runsaus ilahduttaa myös ihmisiä kaupunkiympäristön keskellä.
Hatanpäällä Viinikanojalla ja Partolassa sijaitsevissa mehilästorneissa asuu kahdenlaisia mehiläisiä: rusomuurarimehiläisiä ja kontukimalaisia, joista molemmat ovat alkuperältään kotimaista kantaa. Mehiläistutkimusta tehdään yhteistyössä suomalaisen HumbleBee Housing Projectin kanssa, jolla on kokemusta niin kiinteistöjen katoilla asustavien, hunajaa tuottavien tarhamehiläisten, kuin tutkimusapulaisina toimivien villimehiläisten kanssa toimimisesta.
”Tarhamehiläiset ovat mainioita mehiläisasian sanansaattajia ja loistavia keskustelun herättäjiä, mutta luonnonvaraiset villimehiläiset ovat niitä, jotka todellisuudessa ovat hätää kärsimässä. Suomessakin suurin osa ravintokasvien pölytyksestä on vaatimattomien villimehiläisten harteilla”, kertoo HumbleBee Housing Projectin perustaja Aapo Reuter.
HumbleBee Housing Project vastaa osaltaan haasteeseen tuomalla villimehiläisiä ja niiden pesäpaikkoja kaupunkiympäristöön missä paikalliset pölyttäjäkannat ovat usein heikoilla. Mehiläiset kantavat kortensa kekoon pölyttämällä kaupungin kukkivia kasveja parveketomaateista, palstaviljelmiin ja puistojen koristekasveihin. Tämä kohentaa kaupunkiluonnon biodiversiteettiä sekä vaikuttaa ilahduttavasti ihmisten elämänlaatuun.
Pirkkala-Linnainmaa-hankkeen kahdessa mehiläispesässä piilee bonuksena pesäpaikkoja myös paikallisille pölyttäjille.
”Hankkeen myötä oivalsimme mahduttaa torneihin potentiaalisia pesäpaikkoja myös paikallisille mehiläislajeille. Olisi hienoa, jos myös tamperelaiset ja pirkkalalaiset mehiläiset innostuisivat perustamaan oman pesänsä hotellitornin moduuleihin. Paikallislajien keräämät eDNA-näytteet toisivat täydentävää kulmaa kimalaisten sekä rusomuurarimehiläisten tekemään luonnon monimuotoisuuden kartoitukseen”, Reuter kertoo.
Kuva: Aapo Reuter/HumbleBee Housing Project
Uusi pörröisten tutkijoiden sukupolvi syntyy keväisin
Kimalaiset ja rusomuurarit eivät ole kovin kranttuja ravintokasviensa suhteen, vaan ne keräävät kaikkiruokaisesti ravintoa pienemmiltäkin kukka-apajilta. Kimalaisella on villeihin rusomuurarimehiläiseen verrattuna pidempi kieli, jolla se voi ryystää mettä myös syvemmistä kukkatorvista, kuten apiloista.
Työnjako eDNA-näytteiden keräämisen kannalta on selkeä – mehiläiset keräävät ensin näytteet eli siitepölyn kasveista pesäänsä ja sen jälkeen ihmiset keräävät ne sieltä talteen analysoitavaksi. Ensimmäiset näytteet pesistä otettiin heti kesäkuun alussa, ja tutkimus jatkuu keräämällä ja analysoimalla näytteitä laboratoriossa läpi kesän ja syksyn. Syksyllä 2025 on tarkoitus julkaista ensimmäinen raportti toimenpide-ehdotuksineen siitä, mitä kukkivia kasvilajeja kaupunkialueille olisi hyödyllisintä istuttaa monimuotoisuuden lisäämiseksi.
Kesän päättyessä rusomuurarin toukista kehittyneet kotelot kerätään talteen talveuttamista varten. Seuraavana keväänä samaiset kotelot tuodaan takaisin torniin, jossa toukat pääsevät kuoriutumaan seuraavaksi pörriäisten tutkijasukupolveksi. Tutkimus jatkuu ainakin rakentamisen ensimmäisen vaiheen eli vuosien 2025–2028 ajan.
”eDNA:n tutkiminen on nopeasti kehittyvää teknologiaa ja tämäntyyppinen kerääminen vielä hyvin uutta. On harvinaista, että meillä on mahdollisuus tehdä tällainen monivuotinen, validi tutkimus, josta voimme jo nyt sanoa saavamme tutkimusapulaistemme pieteetillä keräämää, rikasta dataa”, iloitsee Pirkkala-Linnainmaa-allianssin ympäristöasiantuntija Väisänen.
Mitä sinä voit tehdä mehiläisten ja luonnon monimuotoisuuden eteen?
Luonnon monimuotoisuuden tukeminen alkaa pienistä teoista. Kaupunkilaisena sinä voit myös tehdä oman osasi luonnon monimuotoisuuden tukemiseksi.
Mehiläisille erityisen tärkeää kukkajatkumoa voi edesauttaa kylvämällä niittysiemeniä ja harjoittamalla niin sanottua ”sissipuutarhanhoitoa”.
Tällainen puutarhanhoito on esimerkiksi myös nurmikon leikkaamisen vähentämistä, mikä auttaa esimerkiksi maassa pesivien kontukimalaisten pesäpaikkojen löytämistä. Vähemmän työtä sinulle, enemmän hyötyä mehiläisille!